Perjantaina aurinko paistoi ihanasti ja nautin sen lämmöstä istuskellessani bussissa matkalla koululle ja matikan kokeeseen, samalla kuunnellen koko matkan kun joku 5-vuotias pikkuipana hoki "Ei voi olla totta, lumiukollakin on kirja!". Ihan koko matkan, tuota samaa lausetta. Jos vielä joskus kuulen tuon lausahduksen jossain, mulla ihan varmasti naksahtaa päässä ja hyppään sillalta tai jotain.. Mutta se auringonpaiste nyt oli se pääasia. Perjantai kun siitä saatiin kerrankin nauttia, niin tietenkin kun lauantaiaamuna heräsi (kerrankin oikein mukavasti, eikä krapulaakaan juuri ollut!) niin tietenkin lunta tuli kuin Esterin perseestä ja koko päivän ajan. Oli oikein mukavaa rämpiä kinoksessa, varsinkin kun jalassa oli täysin talvikeleihin sopivat kengät, vanhat ja reikäiset tennarit ja kun edellinen yö tuli nukuttua melko huonosti ja pienissä pätkissä. Lohduttauduin kuitenkin ajatuksella, että kotona odottaa jääkaappikylmää, kofeiinipitoista kokista. Kuitenkin kotiin päästyäni laahustan jääkaapille vain todetakseni, että kokis loistaa poissaolollaan. Koitin epätoivoisesti lahjoa pikkuveljen lähtemään kauppaan, mutta veljen ehdot oli mulle vähän turhan kalliit, joten järjettömän väsymyksen ja ketutuksen kourissa lähdin sitten laahustamaan kauppaan. Loppuillan sitten vietinkin lipittäen kokista ja istumalla koneen edessä koko illan. Ihan vain kostoksi. En kyllä tiedä kenelle oikein kostin ja mitä, mutta silti!

Otsikko viittaa tosiaan siihen, että tänäänhän siirryttiin kesäaikaan. Kuulostaahan tuo aika kivalta, ajatelkaa nyt, kesäaika. Kesä! Mutta ikkunasta ulos katsoessa todellisuus iskee silmille melko huolella, lunta riittää ainakin kymmenen senttiä. Eijjei, ei näin. Tahdon jo kesän. Eroon talvesta, lumesta, jäästä, loskasta, kylmyydestä, staattisesta sähköstä, paksuista vaatteista, busseista joissa on lämmitys täysillä, pimeydestä ja sisällä kökkimisestä. Myöskin koulusta. Tänään tuon ihanan, pitkän ja toivottavasti lämpimän, maailman ihanimman loman, kesäloman, alkuun on enään(/vielä) 62 aamua. Eli suunnilleen kaksi kuukautta. Ensi keskiviikkona oikeastaan tasan 2kk. Ihan hurjan vähän, kivaa!

Mutta nyt tää kesäaika tuli melko huonoon saumaan, kun juuri tänä aamuna olisin tahtonut nukkua pitkään. Ilman tätä kesäaikaan siirtymistä olisin voinut vielä nauttia sängyn pehmeydestä ja lämmöstä tunnin enemmän! Ja nyt mulla on tunti vähemmän aikaa lukea englantia. Tai, ei oikeastaan, koska olisin silloin myös nukkunut tunnin enemmän, mutta ajatellaan nyt vaan näin. Koska jos se koe menee huonosti, niin voin syyttää siitä kesäaikaan siirtymistä, right? Tosin tiedän, että se koe ei mene huonosti. Sanokaa mua vaan kamalaksi, mutta nyt kerrankin tahdon olla aliarvioimatta itseäni. Oon oikeasti hyvä englannissa. Mutta ei se kyllä tarkoita, että mä siitä lukematta selviäisin. Aloitan lukemisen kohta. Ihan kohta...